Tuitun juoksu alkoi viime tiistaina elikkäs 24.6. Neiti on ollut ihmeen tyrkky Toopelle jo muutaman päivän ja eilen sitten päätimme lähteä kokeilemaan Vekin luokse olisiko tositoimiin jo aihetta. Veki oli kiinnostunut ja selkäänkin hyppi, muttei oikein tosissaan. Mitään kunnollista emme siis saaneet aikaan. Tosin minä nyt räpsin muutamia kuvia hienossa mäntymetsässä, jossa kävimme koiria juoksuttamassa.

Lauantaina käväisimme toisen kerran, sillä selvästi parhaat päivät olivat käsillä. Kyllähän pariskunta hyöri ja Vekikin oli innokkaampi kuin eilen, mutta homma ei oikein meinannut mennä tarpeaksi pitkälle. Ajattelimme sitten Birgitan kanssa, että jospa minä häivyn hetkeksi ja kokeillaan kuinka menee. Sainkin hörpättyä puoli lasillista mehua keittiössä kun Birgitta huuteli minua pitelemään Tuittua. Nalkissa olivat! Tui oli ihmeen rauhallinen, ihan pientä ininää piti aluksi, mutta siinä se. Lopulta oli hiljaa ja rennosti nojaillen minuun...lähes nukahti. Eikä kuulemma edes yrittänyt Vekiä näppäistä.

Toista astumista ei ole tullut, vaikka Veki käväisi meillä kosioreissulla. Tänään Tuitulla olikin selvästi jo parhaat hetket ohi, sai Veki turpiin jo kunnolla välillä ;) nyt vain sitten toivotaan ja odotellaan, josko tuo yksi kerta olisi vaikka riittänyt.