Ensin voisin esitellä työnimet pennuille, viimeksi kaikilla ei vielä ollut. Ensimmäiseksi syntynyt sininen tyttö on Pikku Myy, nimen on ansainnut luonteensa takia ;) tosiaankin pieni ja pippurinen, ei tarvitse tissilläkään huolehtia pärjääkö tyttö. Tällä neitokaisella oli takakannus, joka on nyt poistettu.

Seuraavaksi Maantiekiitäjä (mustavalkoinen tyttö), joka syntyi autossa kun olimme suuntaamassa eläinlääkäriltä kotia. Nimen alkuperää on siis vaikea arvata. Lisäksi tämä veikkonen vetelee pitkin pentulaatikkoa, joten nimi sopii siinäkin mielessä. Maantiekiitäjä on tytöistä suurin ja kasvaa hyvin, 300g on jo rikottuna painossa.

Viimeisenä tyttönä Hopeanuoli, joka kuvaa neidin tapaa syntyä. Neitokainen tuli kuitenkin aika vauhdilla ulos ja värikin sopii, joten Hopeanuoli tuli nimeksi (vaikka sarjassa Hopeanuoli onkin poika, mutta nyt ei tartuta pikkuisiin seikkoihin). Myös tämä neiti kasvaa mukavasti ja on rikkonut jo 300g rajan.

Mustavalkoinen suurin uros on Mr. Big, nimen syytä on turha edes selitellä. Porukan kovin huutamaan, jos jokin asia ei satu miellyttämään. Tälle voikin tulla mielenkiintoinen luonne, katsellaan miten täpäkkä poitsu tästä vielä kasvaakaan.

Toinen mustavalkoinen uros on Syöksy, sai nimensä myös nopean syntymänsä ansiosta. On myös uroksista pienin ja "sievin", joten nimi sopii senkin takia. Toinen kovaääninen Mr.Big:n lisäksi.

Viimeisenä meidän "ongelmanuoremme" eli Mr. Ähky, sinivalkoinen uros. Ähky sai nimensä siinä vaiheessa kun taluttelimme Birgitan kanssa Tuittua pitkin ell. pihamaata tippapussi kourassa. Birgitta totesi, että kyllähän hevosiakin kävelytetään ähkyssä pitkin ja poikin vaikka kuinka ja siitä se sitten lähti...Olisi ollut aivan sama olisiko kyseessä ollut uros vai narttu, niin nimenä olisi ollut Ähky. Ähkyn paino ei eilen vielä noussut, mutta tänään jo selvästi noususuunnassa! Reipas tapaus, vaikuttaa uroksista tähän mennessä rauhallisimmalta. Myös Ähkyllä oli takakannus, joka on poistettu.

Itse en tainnut viime yönä kovin monen tunnin unia saada...pätkissä tuli nukuttua, mutta ei se mitään. Tuitulla on vielä parantamisen varaa pentujen hoidossa, mutta imettäminen sujuu edelleen. Ja ellei tuo pentujen putsaaminen ala maistumaan, niin pitää vain sitten itse niitä pissitellä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi noiden pienten pinkkinenujen takia. Tuitulla ei ole kuume noussut kovinkaan korkealle, joten siinä mielessä hyvä homma. Ruoka maistuu äipällekin jo hyvin, samoin juo jo paremmin kuin aiemmin. Tuittu ei millään malttaisi olla poissa pentujen luota ja meneekin itse petailemaan ja herättelemään pentuja, kunnes joku edes olisi tissillä imemässä.

Tästä jatkamme taas myöhemmin, toivokaamme, että kaikki sujuu hyvin ja pennut jaksavat jatkaa kasvuaan!